Valinnan vapaus

Meillä oli turvallinen olo


Nina Bränkärr-Fribergillä ja LO6:n apulaisosastonhoitaja Janne Räsäsellä on lämpimät välit.

Turvallisuudentunne ja hyvä hoito koostuvat pienistä asioista, tietää pietarsaarelainen Nina Brännkärr-Friberg, jonka poika sairastui akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan eli ALL:ään vuonna 2010.

Yhteisellä Norjan-matkalla vanhemmat huomasivat, että kaikki ei ole hyvin. Kuusivuotias Todde  oli väsynyt ja vetämätön. Veriarvot näyttivät huonoilta, ja eräänä perjantai-iltana perhe kiidätettiin ambulanssilla Pohjanmaalta Taysiin.

- Se oli aika pelottavaa. Helpompaa oli sitten, kun diagnoosi selvisi, Brännkärr-Friberg kuvailee.

Todde sai aluksi raskaita sytostaattihoitoja Taysissa. Vanhemmat käytännössä asuivat vuoroviikoin lastenosasto L06:lla Todden kanssa. Viikkojen ja kuukausien aikana pienet asiat osoittautuivat kultaa kalliimmiksi ja auttoivat pysymään arjessa kiinni.

- On tärkeää, että vanhemmille kerrotaan selkeästi ja yksinkertaisesti, mitä tapahtuu.

Erityisesti Brännkärr-Fribergin mieleen ovat jääneet värikkäät post it -muistilaput, joilla hoitajat toivat päivittäin tärkeimmät verikoetulokset.

- Se oli tosi tärkeää.  Perheenjäsenille tulee olo, että heidät otetaan mukaan hoitoon ja pidetään ajan tasalla.

Vaikka Tays on iso, siitä välittyi kuva, että paikka on pieni ja perhekeskeinen. Omahoitajien kanssa rakentui läheiset ja mutkattomat välit, mutta myös muut hoitajat tiesivät aina, missä mennään. Lääkärit tulivat joka aamu huoneeseen ja istuivat alas keskustelemaan. Heillä ei ollut kiirettä.

- Sain olla äiti, eikä tarvinnut olla hoitaja. Esimerkiksi lääkkeet tulivat aina ajallaan, eikä niistä tarvinnut huolehtia.

Sairaalan säännöllinen päiväohjelma tuo turvaa arkeen. Taysissa toimiva leikinohjaaja huolehtii siitä että, lapsipotilailla on tekemistä ja virikkeitä.

- Nämä ovat pieniä juttuja, mutta todella tärkeitä. Niistä tulee turvallinen olo.

Bränkärr-Friberg haluaa muistuttaa päättäjiä siitä, että vaikka tulevaisuudessa haetaankin säästöjä, lastenosastojen virikkeistä ei saa luopua.

Toddelle tehtiin luuydinsiirto Helsingissä vuonna 2011. ALL:n hoito kestää tavallisesti n.kaksi ja puoli vuotta, ja ennuste on hyvä. Toddella on kuitenkin yhä hoitokontakti Taysiin, ja hän käy L06:lla noin neljästi vuodessa.

LO6:lla pystyy jo nyt kommunikoimaan myös perheen äidinkielellä eli ruotsiksi. Ruotsinkielinen palvelu on lähitulevaisuudessa paranemassa, sillä Bränkärr-Fribergin vetämä Project Liv on ryhtynyt kääntämään potilasohjeita ruotsiksi yhteistyössä Taysin kanssa.

Pietarsaarelaisia ALL-lapsipotilaita hoidetaan pääsääntöisesti joko Turussa tai Tampereella. Matkan Tampereelle taittaa noin kolmessa tunnissa junalla, kun Turkuun kesää viitisen tuntia. Lisäksi Taysilla on hyvä maine Pohjanmaalla.

- Luulen, että suurin osa ruotsinkielisistäkin valitsee Tampereen, Bränkärr-Friberg sanoo.

Kaikki tarinat ›