Valinnan vapaus

Merja selätti kivun kuntoilemalla

Välilevypullistuman aiheuttama iskiaskipu on yleinen vaiva, joka paranee useimmiten ilman leikkaushoitoa. Merja Salonoja löysi avun liikunnasta.

Hammashoitaja Merja Salonoja sai ensimmäisen välilevypullistuman 50-vuotiaana. Sen jälkeen alaraajoihin säteilevä selkäkipu on palannut muutaman kerran, viimeksi kesäkuussa. Hän valaa toivoa kaikille heille, jotka painivat saman ongelman kanssa.

– Ensimmäisinä viikkoina kipu on niin kova, että usko meinaa todella loppua. Silloin ottaisi vastaan minkä tahansa avun, menisi vapaaehtoisesti vaikka leikkauspöydälle, hän sanoo.

Leikkaushoitoa harkitaan kuitenkin vain hyvin harvoissa tapauksissa. Salonoja kuntoutti itseään ensimmäiset kaksi kuukautta rentoutusharjoituksilla. Nyt työ jatkuu liikkumalla. Päättäväisen naisen viikko-ohjelmaan kuuluu sauvakävelyä, kuntosalia, pilatesta, vesijuoksua ja kotijumppaa.

Se on paljon siihen nähden, että vielä kolme kuukautta sitten hän käveli kyynärsauvoilla.

– Alkuvaiheen kivuissa ei voi jumpata, vaikka miten haluaisi. Muutamassa viikossa pahin menee kuitenkin tulehduskipulääkkeiden avulla ohi. Sen jälkeen pääsee aloittamaan ”korsetti kuntoon”-projektin, hän kertoo.

Salonoja oli iskiaskivun vuoksi kaksi ja puoli kuukautta sairauslomalla. Elokuun puolivälissä hän palasi takaisin töihin, ja kolmen kuukauden sairastamisen jälkeen saivat lääkkeet jäädä pois. Nyt selkä on jo lähes kivuton. Salonoja kokee, että toipumista on vauhdittanut varsinkin fysioterapeutin tekemä kunto-ohjelma, jonka hän aloitti pahimman kipuvaiheen jälkeen.

– On oikeasti tehtävä töitä itsensä kanssa. Joka päivä, mutta ei yltiöpäisesti. Lihakset ovat nyt huonossa kunnossa, hän toppuuttelee itseään.

Salonoja on tyypillinen potilas Taysin selkäortopedin, dosentti Marko Nevan poliklinikalla: kun vastaanotolle tulee työikäinen aikuinen, jolla on voimakasta alaraajoihin säteilevää kipua, kyseessä on usein hermojuurta painava välilevypullistuma. Neva tapaa potilaan siinä vaiheessa, kun kipua on hoidettu kipulääkkeillä ja seurattu perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa 6–12 viikkoa. Ajan annetaan kulua tarkoituksella, sillä leikkauspöydälle päätyy vain hyvin harva.

– Useimmissa tapauksissa kivut helpottavat kahdessa tai kolmessa kuukaudessa itsekseen. Ennen sitä ei kannata tehdä leikkausarviota. Myös lievät lihasheikkoudet ja puutumisoireet paranevat yleensä ajan kanssa ilman leikkaushoitoa, Neva sanoo.

Seurantajakson ajalle ortopedin tärkein neuvo on, että sänkyyn ei pidä jäädä makaamaan.

– Kivut voivat olla vaikeita muutaman viikon ajan, mutta on tärkeää palata mahdollisimman nopeasti normaaleihin askareisiin.

Selkää saa ja pitää käyttää niin paljon kuin pystyy. Varomalla tilanne pahenee, sillä silloin myös nivelet ja lihakset kipeytyvät ja voi kehittyä laajempi oireyhtymä, hän sanoo.

Joskus leikkaus tarvitaan

Nopeampi leikkausarvio voi olla tarpeen, jos potilaalla on halvausoireita tai kipu on niin kova, ettei sen kanssa pärjää kotona vahvojenkaan kipulääkkeiden avulla.

– Usein potilasta huolettaa juuri halvaantumisen riski. Se on kuitenkin melko harvinaista, joten sitä ei pidä pelätä. Jos sitten ilmaantuu halvausoiretta, joka useimmiten ilmenee jalkaterän nostoheikkoutena, siihen voidaan vielä puuttua päivystyksellisesti, Neva vakuuttaa.

Joskus leikkaus on potilaalle liian suuri riski. Esimerkiksi runsas ylipaino vaikeuttaa leikkausta ja sen jälkeistä kuntoutumista.

Lääkäri arvioi leikkauksen hyödyt ja haitat potilaan oireiden sekä lannerangan magneettikuvauksen perusteella. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin aina potilas itse yhdessä leikkaavan lääkärin kanssa.

– Joskus leikkaus on tarpeen, vaikka varmaksi ei milloinkaan voi luvata sitä, että kivut täysin poistuvat.

Kaikki tarinat ›